Hillitön hyvän mielen romaani, joka osoittaa, että stereotypiat on tehty rikottaviksi. Vanhat ihmiset ovat ehkä nuorempien silmissä näkymättömiä, mutta näkymättömyyshän on supervoima! Lydia kuvitteli, että hänen uusi työnsä senioreiden iltapäiväkerhon ohjaajana tarkoittaisi leppoisia teehetkiä ja korttipelejä, Beatlesin kuuntelua ja tarinoita toisesta maailmansodasta. Mutta Lydian kauhuksi kerholaiset ovat kaikkea muuta kuin rauhallisia eläkeläisiä. Lisäksi heistä jokaisella tuntuu olevan hyvin erilainen näkemys siitä, miten iltapäivät tulisi viettää. Kun kaupunki yllättäen uhkaa sulkea yhteisötalon, omalaatuiset seniorit liittoutuvat naapurin päiväkotilasten kanssa ja käyvät taistoon.